(Entinen) kaukosuhde

Kymmeniä tunteja Skypessä ja puhelimessa, satoja euroja matkustamiseen, monet itkut ikävän takia, kymmeniä viestejä päivittäin, satoja matkustuskilometrejä, useita junassa istumiseen menetettyjä tunteja, paljon tilanteeseen kohdistuvaa turhautuneisuutta ja kiukkua. Miksi? Rakkauden takia. Kaikki kaukosuhteessa elävät tai sen joskus kokeneet voivat varmasti samaistua kaikkeen tähän.

kaukosuhde etäsuhde
 
Olin itsekin yllättynyt. Ystäväni ihmettelivät alkuun, miten se minulta onnistuisi. Olen aikaisemmin ollut läheisyydenkipeä, huomiota tarvitseva, kainalossa kyhnöttävä tyttöystävä. Varmasti minun on kuultu joskus sanovan, että kaukosuhde ei mulle sopisi.

Yhtäkkiä ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Nähtiin toisemme ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2014. Silloin ei tosin vaihdettu sanaakaan, pelkkiä katseita. En tiennyt edes nimeä. Parin mutkan kautta kuitenkin päädyttiin juttelemaan Facebookissa. Kuukausia kului, aina välillä juteltiin ja puhuttiin näkemisestä. Välimatkan takia kuitenkin kynnys lähteä tapaamaan lähes tuntematonta toiselle paikkakunnalle oli korkea.

Tammikuussa 2015 otin itseäni niskasta kiinni ja hyppäsin Tampereen junaan. Meinasi taju lähteä junan lähestyessä päätepysäkkiä, sen verran paljon jännitti. Onneksi en ollut ainoa. Siitä päivästä asti oli selvää, että haluan nähdä tän ihmisen uudestaan.

Niin meidän tarina alkoi.

etäsuhde kaukosuhde tarina

Meillä tilanne ei onneksi ollut mikään mahdoton. 150 kilometrin matkan taittaa parissa tunnissa, tapaamiset vain vaativat tavallista enemmän järjestelyjä ja suunnittelua. Pahinta oli se, että ei voinut olla toisen lähellä, kun mieli on maassa ja tarvitsi vain halausta.  Pariin kertaan näkemisten välissä oli jopa kolme viikkoa, mikä tuntui aivan ikuisuudelta. Välillä kävi mielessä, että onko tässä mitään järkeä. Totta kai siinä oli. Ja kaiken vaivan arvoista se olikin.

Välistä kadehdin ystäviäni, jotka asuivat poikaystäviensä kanssa ja saivat olla yhdessä ilman esteitä. Se tuntui tavallaan epäreilulta, vaikka eihän se ollu minulta mitenkään pois. Näinä hetkinä muistutin itseäni siitä, että tämä on oma valintani, ja että kaikki kyllä järjestyy aikanaan.

Mielestäni välimatka ei ole syy päättää suhdetta tai olla aloittamatta sitä, jos tuntee toisen olevan se henkilö, kenen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Uskon, että kaukosuhteessa on tärkeintä molempien sitoutuminen tilanteeseen ja tahto selvitä siitä. Kestää se sitten viikkoja, kuukausia tai vuosia, tilanne on todennäköisesti vain väliaikainen ja loppuu jossain vaiheessa. Näin kävi meilläkin. Kaikki järjestyi parhain päin ja Henri sai opiskelupaikan Helsingistä. <3

Menneiden muistelua

Kasasin tähän postaukseen vähän sellaisia asioita, mitä monet tututkaan ei musta varmasti ole aikaisemmin tienneet. Monet näistä sijoittvat ihan lapsuusajalle. Tässäpä tulee siis hauskoja sattumia ja muistoja vuosien varrelta!

Mun työnimi pienenä vauvana ennen kastetta oli Nupo. Siskoani kutsuttiin hänen synnyttyään Simpuksi, ja olin tästä pienenä vähän kateellinen, koska Simppu oli musta paljon kivempi ja coolimpi kun mun silloinen "nimi". :D Onneksi kasteessa saatiin molemmat kuitenkin ihan kelvot nimet Milla Marina ja Vilma Amanda. ;-)

Uhmaikäisenä taisin muutamaankin otteeseen uhmata vanhempien valtaa. Parin vuoden ikäisenä kaadoin maitoa tahallani lasiin liikaa niin, että sitä meni pöydälle, ja samalla vain tuijotin äitiä silmiin, että "uskallanpas"! Samoihin aikoihin olin myös kova karkailemaan, sillä halusin muuttaa pois kotoa. :D Kerran karkasin ja löydyin naapurien takapihan portailta istumasta.


Kun olin kolmevuotias, isi opetti mua ajamaan pyörää. Kun äiti tuli kauppareissulta, mun piti tietysti päästä heti näyttämään uudet taidot. Lähdin ajamaan loivaa hiekkatietä alaspäin, mutta kaaduin melkein samantien ruusupuskaan. Itkuhan siinä tuli. 

Olen viettänyt 29 tuntia putkeen Amsterdamin lentokentällä. Oltiin vuonna 2004 palaamassa Kuubasta kotiin välilaskun kautta ja Euroopassa oli pahin lumimyrsky kymmeneen vuoteen, ja kaikki lennot peruttiin. Arvatenkin kaikki hotellit oli tilanteesta johtuen täynnä, ja sadat ihmiset joutuivat viettämään yön lentokentällä. Vanhukset ja lapsiperheet saivat paarisänkyjä, muut "majoittuivat" käytävillä. Siellä sitten vesipullojen voimin leiriydyttiin ja koitettiin saada edes hetki unta kirkuvien lasten ja muiden ihmisten keskellä.


Äidilläni oli tapana kutsua mua "hipsuvarpaaksi" kun aina, hereillä tai unessa ollessani, heiluttelin varpaitani jotka tulivat ulos peiton reunan alta. Nuorempana myös nukuin aina sukat jalassa, mitä en nykyään voisi kuvitella tekeväni.

Mulla on vähän huonoja kokemuksia kissoista. Kun olin vielä vauva, oltiin vanhempieni kanssa kylässä tutuilla, ja siellä oli myös perheen tyttären kissa. Taisin varastaa kaiken huomion, mistä kissa ei oikein tykännyt ja koitti hyökätä mun kimppuun. Onneksi isi sai mut nostettua nopeasti lattialta ilmaan, mutta kissa koitti kynsillään päästä muhun käsiksi kiipeämällä isin jalat ihan verille. Pari vuotta sitten olin kissavahtina tutuilla. Muuten kaikki meni ihan hyvin, mutta suunnilleen heti kun mulle tuli vieras, kissa hyökkäsi kynnet ojossa mua päin. On kissat ihan söpöjä, mutta ehkä mulle on jäänyt traumoja.. :D

Vielä loppukevennys! 1,5-vuotiaana isi kysyi multa: "Onko Milla ihan hassun näköinen". Vastasin: "Joo, isin näköinen."

Inner beauty is great but a little mascara never hurts

Meikki saa ihmeitä aikaan, eikö? Tulin havainnollistamaan teille, miten erilaiselta näytän ihan naturellina verrattuna monivaiheisen meikkaussession jälkeiseen näkyyn. Siitä on melkein kymmenen vuotta, kun aloin yläasteikäisenä meikata. Silloin tosin meikkipussini sisältö taisi koostua suunnilleen pelkästä ripsarista ja Matte Moussesta, joita molempia tungettiin naamaan jossain vaiheessa vähän liiankin kanssa. Onneksi aika on tehnyt tehtävänsä ja mulle on muodostunut omat, hyväksi havaitut tavat tuoda esiin kasvojen parhaita puolia sekä hieman peittää niitä pieniä virheitä.


Ylläolevassa kuvassa mulla ei oo mitään meikkiä, kuten ehkä näkyy. Mulla on melko vaaleat (perus suomalaiset) piirteet, ripset ja kulmakarvat eivät sieltä ole tuuheimmasta ja tummimmasta päästä. Oispa ihana, kun ois vaikka sellaiset kulmakarvat, joille ei tarvitsisi paljon mitään tehdä meikkauksen yhteydessä. Iho mulla on kuitenkin aina ollut suhteellisen hyvässä kunnossa, riittää kun pohjustus- ja meikkivoiteella peittää vähän näkyviä verisuonia, tummia silmänalusia ja kasvojen punoittavia kohtia.


Tässä vaiheessa laitoin meikkivoiteet ja varjostukset sekä kulmakarvat valmiiksi. Lisäsin myös vähän poskipunaa poskipäille. Omasta mielestäni näytän vähän häijyltä ilman silmämeikkiä, jos kulmat on piirretty. :D Kulmakarvat on mulle meikissä se haastavin vaihe, ja yleensä jätänkin ne viimeiseksi. Harvemmin edes saan niistä täysin samanlaisia keskenään. Eipä niistä tänäänkään aivan symmetriset tullut, mutta mitäpä tuosta. Yleensä lisään myös kulmakarvapaletista vaaleaa sävyä kulmaluulle korostamaan kulmakarvan muotoa.


tekoripset meikki arkimeikki helppo

Ja valmista tuli! Tältä näyttää mun arkimeikki. Edellisen vaiheen jälkeen lisäsin vain eye linerillä silmänrajaukset, vähän ripsaria ja usein (kuten tänäänkin) tykkään lisätä irtoripset tuomaan vähän näyttävyyttä. Jotain kivan väristä huulipunaa tai -kiiltoa vielä lisäksi ja meikki on viimeistelty. Juhlameikki ei tästä ihan kauheasti mulla kyllä eroa. Jos aihetta juhlaan on, niin teen vähän näyttävämmät silmänrajaukset ja lisäksi luomiväriä, sekä peittävämmän meikkipohjan ja korostetummat varjostukset.

Tänään saatiin muuttolaatikot ja alettiin laittaa kämppää kasaan. Enää muutama päivä muuttoon! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Sateinen Helsinki





Oonkin kesän jäljiltä vähän jo oottanut tätä aikaa, kun saa vetää nahkasaappaat jalkaan ja lämpimät, pehmeät huivit ja neuleet päälle. Tavattiin eilen tyttöjen kanssa myöhäisen lounaan ja kahvittelun merkeissä Helsingissä. Treffipaikaksi valikoitui Forumin Fazer kahvila, missä on tullut aikaisemminkin vietettyä monet iltapäivät ystävien kanssa. Itse söin lohi-avokadosalaatin ja lisäksi otin jäälaten. Erityisesti kylmemmillä ilmoilla tunnelmallisessa kahvilassa nautittu latte on kyllä pimenevien iltojen piristys. Ja tietysti hyvä seura kruunaa kaiken! Muutama tunti kuluu helposti aivan huomaamatta.



Mulla alkaakin tästä päivästä muutaman illan työputki. Viikonloppuna saadaan muuttolaatikot ja päästään laittamaan muuttorumba kunnolla käyntiin, jee! Nyt alankin valmistautua töihinlähtöön. Palataan taas!

Kiitollinen

Tällaisia maanantai-illan pohdintoja tällä kertaa. Mulla on elämässä lukemattomia asioita, joista saan olla todella onnekas ja kiitollinen. Ensimmäisenä mainittakoon perhe. Mulla on rakastavat vanhemmat, joilta olen saanut hyvän kasvatuksen ja arvokkaat eväät elämään. Unohtamatta pikkusiskoani, jonka kanssa jaamme kymmeniä inside-vitsejä ja ihania muistoja lapsuudesta alkaen. Perhe on mulle todella tärkeä. Vaikka suuri osa sukulaisistani asuu eri puolilla Suomea ja tapaamisia on harvemmin, aina on yhtä mukava nähdä heitäkin.

Mulla on upeita ystäviä, jotka piristävät mun päiviä jatkuvasti ja joiden kanssa voin jakaa kaiken. Tässä iässä sen kyllä huomaa, että osa nuoruuden kavereista on karsiutunut omalla painollaan, mutta onneksi ne läheisimmät on ja pysyy. Vaikka kaikilla on omat kiireensä ja menonsa, aina jostain välistä löytyy aikaa tapaamisille. Kiitos että olette olemassa!


Mulla on poikaystävä, joka tukee mua kaikessa mitä teen, ja jonka kanssa on ihanaa jakaa arki ja ajatukset. Joka saa mut nauramaan päivästä toiseen ja jonka vieressä saan nukkua joka yö. Jonka perhe on ollut mulle aivan ihana ja kohdellut mua alusta asti kuin perheenjäsentä. Monet asiat ois niin eri tavalla, jos ei oltaisi tavattu.

Mulla on kiva asunto, jossa oon viihtynyt viimeisen vuoden oikein hyvin. Mistä kuitenkin oon vielä iloisempi; muutto vielä kivempaan asuntoon on edessä jo viikon ja parin päivän kuluttua. En malta oottaa, että pääsen laittamaan uutta kotia ja viettämään siellä ekat rauhalliset koti-illat.

Mulla on ollut etuoikeus syntyä ja kasvaa turvallisessa maassa. Täällä on kuitenkin asiat loppujen lopuksi todella hyvin. Kouluttautumismahdollisuudet, terveydenhuolto sekä turvallinen ympäristö eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Muutenkin Suomen luonto ja neljä vuodenaikaa tekevät tästä maasta kivan asuinpaikan. Haaveena mulla on kyllä jossain vaiheessa elämää asua hetken aikaa ulkomailla, mutta muualle tuskin pysyvästi tuun jäämään.


Kaikki elämän varrella kertyneet kokemukset, iloista suruihin ja onnistumisista epäonnistumisiin, ovat tehneet musta juuri tällaisen. Vaikka sitä ei aina tahdo muistaa, mulla on asiat mallillaan ja turhat, pienet huolet ovat aivan toissijaisia. Näitä on aina välillä hyvä pysähtyä miettimään.

Yllätyssynttärit

Järjestettiin eilen yllätysjuhlat Melissan 21-vuotispäivän kunniaksi. Keräännyttiin juhlapaikalle tekemään järjestelyjä paria tuntia ennen synttärisankarin saapumista. Melissa luuli olleensa tulossa perheillalliselle, ja reaktio olikin näkemisen arvoinen Melissan astuessa ovesta sisään. Juhlien lisäksi toinen ylläri oli, että meidän hyvät kaverit pääsivät Kajaanista asti osallistumaan juhliin. Melissalla ei ollut aavistustakaan heidän tulostaan, ja näiden parin yllätyksen seurauksena Mellun kädet tärisivät vielä varmaan tunnin ajan!


Oli kieltämättä hieman hankalaa pitää juhlat salassa loppuun saakka Melissan pohtiessa ja kysellessä, mitä voitaisiin tehdä syntymäpäivän kunniaksi. :D Onneksi kaikki onnistui tosi hyvin. Mellun poikaystävä Ville oli nähnyt paljon vaivaa juhlien ja yllätyksen onnistumiseksi. Varsinkin kakku oli aivan uskomattoman hieno, ja fiilis oli huipussaan koko illan ajan.




Siis katsokaa nyt tota ilmettä, aivan ihana. Tästä alkoi kivat juhlat jotka sisälsivät paljon naurua ja tanssia, hyvää musiikkia ja herkkuja. Paikalle saapui muutamia kavereita vielä Melissan tulon jälkeen, ja saatiin ihana pieni Espanjanvesikoirapentukin kyläilemään. Oli kyllä kiva viettää iltaa taas pitkästä aikaa isommalla porukalla. Tällaiset "kotibileet" olivat hauskaa vaihtelua, säästyi baari- ja taksirahat eikä porukka hajaantunut omille teilleen :) 








Suuret kiitokset kaikille kivasta illasta! Tää päivä onkin kulunut pitkään nukkuessa, tortilloita syödessä ja telkkaria katellessa. Tästä on hyvä aloittaa taas uusi viikko huomenna. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Harmaa torstai



Eilen otettiin kamera mukaan kun lähdettiin ulkoiluttamaan Kiaraa. Saatiin napattua muutamat kuvat rantareitin varrelta kauniissa, syksyisissä maisemissa. Onneksi harmaa sää eikä sadekaan pilannut meidän pientä kuvausreissua! Tässä muutamia otoksia :)





Syötiin eilen myös hyvä illallinen mun vanhempien luona. Tarjolla oli ahvenfileitä, uunipunajuuria vuohenjuustolla sekä avokadosalaattia, ja jälkkäriksi vielä mansikkarahkaa sekä mustikkapiirakkaa, nam! Tää päivä onkin kulunut ihan vain ollessa ja pitkästä aikaa parit pleikkaripelit pelaillessa. Pian onkin nukkumaanmenoaika, huomenna tulossa nimittäin kiva päivä! Siitä lisää myöhemmin.

iPhonen kameran rullalta

Tänne blogin puolelle päätyy usein vain järkkärillä otettuja kuvia. Tässäpä kuitenkin vähän mun kännykän kuva-albumiin muutamien viime kuukausien aikana kertyneitä otoksia, joista tosin osan mua Instagramissa seuraavat ovat saattaneetkin jo nähdä. Olipa hyvä, kun sain nyt vihdoin siirrettyä osan kuvista kännykän muistilta tietokoneelle. Mulla on ollut puhelimen muisti niin täynnä, että useampaan kertaan viikossa kun yritän ottaa kuvaa, kamera ei anna tehdä sitä ennen kuin poistan jotain kuvia tai sovelluksia.. :D

 
Cheers! Parhaat ystävät ympärillä, mikäs sen parempaa. // Keväämmällä Kaivopuiston rannassa. Tuolloin oli vielä niin viileät säät, ettei meinannut noissa vaatteissa tarjeta.. // :) //Tyttöjen kanssa kesän ainut visiitti Hernesaaren rantaan. Noista palmuista tuli vähän sellanen fiilis, kuin jossain ulkomailla olisi.


Huikeet tarjoilut kuten Melissan jäljiltä yleensäkin! // Henrin iskän viiskymppisjuhlilla // Sisko-rakas <3 // Tampereella alkukesästä. Oon jotenkin onnistunut kesän aikana taittamaan noista silmälaseista toisen sangan niin, että ne on vähän vinot päässä. Pitäisi käydä korjauttamassa!


Maailman ihanin Reino <3 // Näitä Niken Roshe Run -kenkiä oon kuolannu viime keväästä asti, ja vihdoin vajaa kuukaus sitten tilasin tän parin itelleni. Noi on vaan niin kivat! // Hauskaa tyttöjen iltaa viettelemässä pari viikkoa sitten. // Selfie Fian kanssa, toi dogi on vaan niin kuvauksellinen :D

Tänään mennään mun vanhempien luokse syömään ja yökyläilemään. Huomenna ei onneksi ole mitään erityistä menoa sovittuna, melkein koko päivän kestävä lakkoilu ois saattanut vaikeuttaa kulkemisia pikkusen.. Nyt alan kuitenkin laittaa kamoja kasaan ja tehdä lähtöä. Mukavaa torstai-iltaa kaikille!!

Ihana aamu

Tänään mulla alkoi koulu vasta puolenpäivän jälkeen, joten lähdin aamulla suoraan sängystä Melissan luo viettämään vapaa-aamua ja vaihtamaan kuulumisia kunnolla pitkästä aikaa. Työskennellään samassa työpaikassa, mikä toisaalta tietysti on kiva, mutta monesti vaan menot menee pahasti ristiin, kun suunnilleen aina toinen on töissä. Usein törmätään vain vuoronvaihdossa työpaikalla. :D




 Melissa valmisti meille aivan ihanan aamiaisen, joka sisälsi puuroa mustikoilla ja kookoshiutaleilla, herkullisen smoothien, leipää sekä paistetut munat. Kattaus kokonaisuudessaan oli jo ilo silmälle, ja tällä aterialla jaksettiin kyllä pitkälle iltapäivään. Rauhalliset aamut hyvän ystävän kanssa on kyllä parhaita - aika kuluu nopeasti hyvää musiikkia kuunnessa, höpötellessä ja siinä ohella laittautuessa. Ei hirveästi houkutellut lähteä kouluun tästä aamiaispöydästä!


Vaikka aamulla sää oli ihanan aurinkoinen ja raikas, koulun jälkeen Ania tavatessani jouduttiinkin pakoilemaan sadetta sisätiloissa. Tästä se syksy taitaa kunnolla alkaa. Nyt kuitenkin laitan läppärin pois ja alan katsomaan Ensitreffit alttarilla!

Viiskymppisjuhlat

Kulunut viikonloppu sujui kivoissa tunnelmissa Ylöjärvellä, juhlistettiin nimittäin Henrin isän 50-vuotispäivää. Mulla olikin jo kulunut edellisestä reissusta kuutisen viikkoa, joten oli kiva päästä taas käymään. Perjantaina hypättiin bussiin ja perillä oltiin kuuden jälkeen. Illalla tehtiin pieniä juhlavalmisteluita ja käytiin syömässä Henrin kaverin Mikon kanssa. Juhlat oli lauantaina, ja vieraita alkoi valua paikalle kahden jälkeen. Juhlapäivälle sattui myös tosi nätti ja lämmin sää, eli päästiin nauttimaan päivästä myös uudistetun terassin puolella. Muutenkin tunnelma oli mukava ja tarjoilut maittavat!

Tää päivä onkin mennyt juhlista palautuessa, tuli nimittäin vähän valvottua. :D Kotiin pääsyn jälkeen ollaan vaan otettu rennosti, vähän siivoiltu, syöty ja katseltu leffaa telkkarista. Huomenna taas paluu arkeen, mulla onkin paljon menoja lähes koko viikon ajalle.

Alla vähän kuvia ja tunnelmia eilisistä juhlista.








Sain myös selvyyden mun kameraongelmiin; akku oli kulunut lopullisesti loppuun ja laturikaan ei jostain syystä toimi. Sain jo uuden akun hommattua, ja huomenna pitää sitten varmaan suunnata laturikaupoille. Kiva sitten pitkästä aikaa päästä kuvailemaan omallakin kameralla :)

Malta photodiary

Selailin pitkästä aikaa vanhoja kuvia koneeltani ja löysin Maltalla otettuja kuvia, joita ei aiemmin tekemääni postaukseeni Maltan matkasta päätynyt. Oli kiva päästä kylmästä, lokakuisesta Suomesta lämpimään ja aivan uusiin maisemiin viiden päivän ajaksi. Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä viikoksi, mutta isoisämme haudattiin viikonloppuna jolloin oli tarkoitus lähteä, mistä johtuen koko matka meinasi peruuntua kokonaan. Onneksi saatiin lähtöpäivää lykättyä, ja päästiin reissulle. Tätä linkkiä klikkaamalla pääsee lukemaan mun aikasemman postauksen Maltalta :)







Majoituimme loma-asunnossa yhdessä noista tuolla ylläolevan kuvan oikeassa reunassa näkyvistä rakennuksista. Meri oli ihan vieressä, ja paikallista julkista liikennettä hyödyntämällä päästiin helposti liikkumaan myös muualle. 



Tuonnekin olisi kyllä kiva päästä joskus uudestaan! Vanhempani kävivät Maltalla taas tänä kesänä, mistä sain olla vähän kateellinen. :) Ehkä vielä joku päivä!