Yala National Park Safari

Majoituttiin perjantaista sunnuntaihin Kataragamassa vähän vaatimattomammissa olosuhteissa ilman sisävessaa ja ilmastointia, mutta se oli ihan hyvällä tavalla eksoottinen kokemus. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana viritettiin hyttysverkotkin sänkyjen päälle! Tosin siskoni oli edelleen sairaana, joten siinä mielessä ilmastointi olis todellakin ollut paikallaan. Nyt (liian monen päivän jälkeen) hänelläkin alkaa onneksi jo elämä voittaa!

Lauantaina ajettiin noin tunnin matka iltapäiväsafarille Yalan kansallispuistoon, joka sijaitsee Sri Lankan kaakkoisrannikolla. Mulla oli ainakin odotukset korkealla ja hauska kokemus tuo safari olikin. Safari kesti suunnilleen neljä tuntia, ja kuljettajan lisäksi autoon kanssamme hyppäsi opas. Nähtiin paljon krokotiileja, elefantteja, puhveleita, villisikoja, erilaisia lintuja, apinoita, ja vilaukselta yksi pusikossa piilotteleva leopardi. Suurin osa ajasta kuitenkin kului vain ympäriinsä ajeluun eläinten piileskellessä. Olisi ollut kiva nähdä leopardeja lähempääkin, mutta näin tällä kertaa! Sen yhden ainoan leopardin viereiselle tielle muodostui vielä ihan järkky Jeeppien suma, kun kaikki yrittivät päästä näkemään.. :D Mä en oikein onnistunut nappaamaan kuvia muista eläimistä kuin elefanteista, kun ei ollut oikeanlaista objektiivia mukana!







Yala national park safari elephants


Eilen liikuttiin tänne Hikkaduwan seuduille, samaan hotelliin jossa oon suorittanut mun työharjoittelua. Torstaihin asti saan nauttia perheen seurasta ennen heidän lähtöään, ja sen jälkeen mulla riittää töitä vielä suunnilleen viikon verran. Mulla tuli työtunnit täyteen nopeammin kuin arvasinkaan, eli tuun todennäköisesti jo vähän suunniteltua aikaisemmin takaisin Suomeen! :)

Pics from the hike to Little Adam's Peak

Me ollaan tällä hetkellä Ellassa, Sri Lankan ylängöllä. Ella sijaitsee yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta ja täällä on loputon määrä vuoria ja hienoja laaksoja ja rotkoja. Tänään ohjelmassa oli patikkaretki Little Adam's Peakille, joka on suosittu kävelyretkikohde Ellassa. Oltiin äidin ja isän kanssa kolmistaan liikenteessä, sillä Vilma tuli eilen kaikkien harmiksi kipeäksi ja lepäili ainakin vielä tämän päivän.

Vaellukseen saatiin kulumaan kolmisen tuntia, kun lähdettiin seikkailemaan vielä vähän suunnitellun reitin ulkopuolelle. Maasto siellä oli osittain melko haastavaa, mutta näköalat olivat todellakin sen arvoisia. Matkan varrella oli koiria, lehmiä, kiva majoitus- ja ravintolapaikka, teepensaita, teenpoimijoita... Vaelluksille ja kävelyretkille kannattaa täällä lähteä mahdollisimman aikaisin aamulla, koska kävely on silloin miellyttävämpää, kun ilma on yön jäljiltä viileämpi ja keskipäivän aurinko ei vielä paahda.

Näköalat olivat täälläkin henkeäsalpaavan upeat, ja saatiin nauttia auringostakin huipulta laskeutumisen ajan. Ollaan tästä pian lähdössä illalliselle, joten annan kuvien puhua puolestani! Hauskaa juhannusta kaikille!

Little adams peak ella sri lanka


Little adams peak ella sri Lanka




Little Adams Peak sri lanka hike



Retkipäivä - Sigiriya Lion Rock

Mun pitkä odotus palkittiin lauantaina, kun vihdoin sain perheeni tänne Sri Lankaan! Pari onnenkyyneltä siinä saattoi vierähtää kun pitkästä aikaa nähtiin ja päästiin starttaamaan yhteinen loma. Ensimmäisenä kohteena meillä oli kaupunki nimeltään Dambulla, jossa yövyttiin kaksi yötä ja tänä aamuna suunnattiin Kandyyn yhdeksi yöksi. Meillä on reissun ajan auto ja kuski, eli säästytään onneksi turhalta liikenne- ja kartanlukustressiltä. Huomenna taas matka jatkuu, mutta halusin tässä vaiheessa tulla kertomaan teille meidän eilisestä retkestä!

Aikaisin aamulla lähdettiin kohti Sigiriyaa ja Lion Rockia. Lion Rock on ehdottomasti yksi Sri Lankan tunnetuimmista nähtävyyksistä, eikä turhaan. Upeat maisemat, näköalat ja kokemus, sekä oppaalta kuulimme jänniä ja mielenkiintoisia faktoja paikasta. Pääsylipun hinta turisteille on 30 dollaria henkilöltä ja mahdolliselle oppaalle sopiva palkkio kierroksesta on n. 10-15 euron luokkaa.



Sri lanka matkakertomus matka kokemus sigiriya

Sri lanka loma kokemus matka lion rock


Kivelle käveltiin kauniin puisto- ja puutarha-alueen läpi. Sunnuntaina sattui olemaan paikallinen tärkeä täysikuun juhla, ja tuolla olikin paljon normaalia enemmän väkeä. Oppaan avulla onnistuttiin ohittamaan pahimmat jonot kiertoteiden kautta. Meitä jonottelukaan ei kuitenkaan haitannut ollenkaan - sää oli mitä mainioin ja saihan siinä samalla pieniä hengähdystaukoja portaista. :D Huipulle päästäkseen portaita on tosiaan selätettävä huimat 1202 kappaletta. 1500 vuotta sitten kiven päällä sijaitsi kuninkaan talvipalatsi ja kuningaspari kuulemma kannettiin palvelijoiden toimesta huipulle!



Kallion seinämiin on muodostunut valtavia ampiaispesiä, ja niistä ja ampiaishyökkäyksistä oli varoituskylttejä ympäriinsä... Kehotettiin pitämään matalaa ääntä, ettei ampparit hermostu. :D Onneksi päämäärä eli huipulle pääsy häämötti lähellä ja ei ne ampiaiset sen enempää noissa portaissa pörränneet. ONNEKSI! Näimme huipulla myös koiran, joka ilmeisesti joka päivä kiipeää ensimmäisten ihmisten joukossa ylös ja tulee alas kun viimeiset ihmiset lähtevät. Symppis :') Myös apinoita näkyi matkan varrella!



sigiriya lion rock kokemuksia blogi sri lanka




Sigiriya Lion Rock kokemuksia blogi

Oltiin kaikki tosi vaikuttuneita tästä kokemuksesta, ja vaikka pääsylipun hinta (~30 dollaria) saattaa tuntua vähän korkealta, niin mun mielestä tää on ainakin ihan must-juttu Sri Lankassa! Toivottavasti kuvista välittyy edes jotenkin, miten hienot näköalat tuolla huipulla oli.

PS. Pahoittelut etten ole päässyt vielä vastaamaan edellisten postauksien kommentteihin! Meillä on ollut aika pahoja wifi-ongelmia. Yritän vastata niihin heti kun pääsen kunnolla toimiviin nettiyhteyksiin!!

Blogini tarina


Inka Nitta haastoi mut jo parisen kuukautta sitten kirjoittamaan postauksen blogini tarinasta. Tässä se nyt vihdoin tulee!

Tammikuun puolivälissä 2014 syntyi idea omasta blogista, ja vielä saman päivän aikana loin profiilin Bloggeriin ja kirjoitin blogihistoriani ensimmäisen postauksen. Mun postaukset blogin alkuajoilta on melko lyhyitä, ja kirjoittaminen ei oikeastaan rutinoitunut ollenkaan. Parin kuukauden postailun jälkeen mulle tuli ero silloisesta poikaystävästä. Siihen tyssäsi mun bloggailu kuin seinään. Ei tehnyt mieli kirjoittaa mitään, koska en halunnut puhua erosta eikä ollut oikein mitään asiaakaan. Oltiin just lähdössä perheen kanssa lomalle New Yorkiin, mikä piristi mua tosi tosi tosi paljon, mutten kuitenkaan reissun jälkeen enää jostain syystä palannut blogin pariin. Tuolloin mulla ei ollut varmaan edes ketään lukijoita perhettä ja kavereita lukuunottomatta.

Blogin alkuaikoina tulin vaan satunnaisesti kirjoittelemaan mun kuulumisia ja tekemisiä. Mulla ei ollut lähes koskaan mitään sen kummempia postausideoita ja -aiheita, ja postaukset syntyivät aina hetken mielijohteesta. Sen kyllä huomaa mun ensimmäisistä postauksista, ettei niissä ole niinkään mitään punaista lankaa.




Tammikuussa 2015 halusin pitkän tauon jälkeen tulla tekemään postaukset meidän NYCin ja Maltan matkoista. Uhosin miten melkein vuoden pituinen hiljaiselo loppuu tähän, mutta toisin kävi... Blogi hiljeni taas yli puoleksi vuodeksi. Tuona aikana en edes ajatellut blogia kuin muutaman hassun kerran, ja en jotenkin edes kehdannut kirjautua tänne tai avata koko sivua, kun olin laiminlyönyt koko jutun niin pahasti. :D Tää blogi on siis tosiaan ollut pystyssä jo 2,5 vuoden ajan, mutta aktiivisesti mä oon nyt ollut linjoilla viime syyskuusta asti. Hyvä ystäväni Ani oli niihin aikoihin perustanut uuden hyvinvointiin ja lifestyleen keskittyvän bloginsa ja aloin itsekin ajatella, että oispa kiva palata taas kirjoittelemaan.


Tällä kertaa otin koko homman enemmän tosissani. Aloin parhaani mukaan panostaa kuviin ja postausaiheisiin. Postasin säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Tein blogille Facebook-sivut ja kommentoin aktiivisesti muiden blogeihin. Pikkuhiljaa uusia lukijoita alkoi ilmestyä ja mun motivaatio kasvoi koko ajan. Te lukijat ootte antaneet ihan uuden merkityksen koko bloggailulle, koska no - mitä olisikaan blogi ilman lukijoita! Muistan vieläkin, kun lokakuussa sain Jenicalta ihanan sähköpostin, jossa hän kehui mun blogia ja ulkonäköä. Olin niin otettu. Se oli ensimmäinen henkilökohtainen yhteydenotto blogin kautta.

Bloggailusta on tullut mulle tärkeä harrastus joka on mielessä lähes joka päivä. Tää blogimaailma on antanut mulle paljon iloa ja oon löytänyt kivoja blogeja, joiden takana on ihania tyttöjä. Vaikka suurinta osaa en ole edes koskaan tavannut, silti tuntuu että tätä kautta voi elää mukana toisen elämässä, ja että nää ihmiset on mulle kavereita.


Mulla on siis aiemmin ollut vähän tällainen on/off -suhde mun blogin kanssa, mutta nyt toistaiseksi ainakin ollaan erottamattomat! Jos tätä blogia ei olisi ollut aikaisemmin, olisin varmasti viimeistään ulkomaille lähdön yhteydessä perustanut blogin. Kiitos vielä teille kaikille että lueskelette mun juttuja ja jätätte ihania kommentteja.

Mitä mieltä te muuten ootte tästä blogin nimestä? Mietin nimeä silloin niin kauan kun tän blogin pistin pystyyn! Sittemmin oon miettinyt nimen vaihtamista, mutta mua varmaan jäisi häiritsemään se, että blogin osoite ois eri kuin nimi. Eli toistaiseksi mennään tällä!  

Siinäpä oli mun blogin historia ja tarina! Mukaan haluan haastaa seuraavat blogit: Naked Truth, Kaunis karuselli, By Rosejuliet & Enkeleitä hiuksissani

Haasteen ohjeet: Haaste on avoin kaikille bloggareille (blogin aihe voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen) Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi

Learning to surf

Nyt saa taas vetää yhden kohdan elämän to do -listalta yli, sillä pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan surffausta! Ystäväni Sanna kutsui mut pariksi päiväksi Weligamaan viettämään aikaa, ja sunnuntaina päätettiin suunnata aalloille. Maksoin tunnin opetuksesta ja surffilautavuokrasta noin 12 euroa, mutta pelkkä laudan vuokraus täällä maksaa normaalisti vain vajaat pari euroa. Pitäisköhän tästä kehittää uusi harrastus?

Opetus alkoi kuivaharjoittelulla. Surffaripoika näytti miten laudan päälle asetutaan ja miten siitä sitten noustaan seisomaan. Toi alottelijoiden lauta on tosi iso, ja pienemmät laudat ovat sitten sopivampia temppuiluun ja ammattimaisempaan menoon, mutta sille tasolle en ihan itse vielä tällä kertaa yltänyt. :D





Ehkä viiden tai kuuden harjoitusaallon jälkeen onnistuin nousemaan kunnolla jaloilleni putoamatta veteen. Kieltämättä mulla oli surffauksesta turhan ruusuiset mielikuvat (kuten usein monista muistakin asioista). En ollut tullut ajatelleeksi että suolavettä on silmät täynnä ja polveen tulee hankauma laudan päälle kipuamisesta, plus että surffaus on oikeasti yllättävän raskasta fyysisesti!

Fiilis oli ihan huikea kun hiffasi jutun jujun ja pysyi pystyssä laudan päällä loppuun asti. Tämä kerta oli mulle tosiaan vielä harjoittelua ja totuttelua lajiin, ja opettajasta oli iso apu oikeiden aaltojen valitsemisessa. Tärkeää on saada vauhtia "melomalla" käsillä aallon lähestyessä, ja aallon kuljettaessa punnertaa ylävartalo ylös ja hypätä laudan päälle suht ripeästi. Mulla oli aivan mielettömän hauskaa, uusien juttujen kokeileminen on aina piristävää!



Onko teillä kokemusta surffauksesta tai löytyiskö halua kokeilla?

Käsistä lähtenyt ruokavalio

Mun ruokailutottumukset on täällä Sri Lankassa menny suoraan sanottuna aikalailla päin honkia. Riisiä on tullut vedettyä sen verran etten halua syödä sitä varmaan ikinä enää Suomessa. Okei, ehkä vähän liiottelen, mutta kuitenkin. Täällä hotellilla on henkilökunnalle aamupala- ja lounasbuffet, mistä löytyy joka päivä lähes poikkeuksetta riisiä muutamilla erilaisilla curry-kastikkeilla. Lopetin riisin aamupalaksi syömisen muutaman viikon jälkeen, kun se alkoi tulla jo korvista ulos. Riisi aamupalaksi oli mun mielestä jo lähtökohtaisesti niin vieras juttu! Sen jälkeen mun aamiainen on normaalisti täällä ollut muroja ja omeletti. Ja lounaaksi riisiä. :D


Paikalliset syö täällä ruokansa käsin. Riisiä ja erilaisia kastikkeita yhdistellään sormin sörssäämällä ja syödään. Mä en ole siihen lähtenyt ihan vaan siksi, ettei tunnu hyvältä ajatukselta laittaa sormia suuhun varsinkaan sen järkyn vatsataudin jälkeen, minkä täällä kävin läpi.

Mun illalliset on ravintolasafkoja suoraan huoneeseen toimitettuna. Välillä otan pizzaa, välillä hampparia tai leipää, välillä kiinalaistyylistä (harvemmin koska välttelen sitä riisiä), pastaa... Ranskalaisia on kulunut ihan laittoman paljon. Noi keittiön pojat on ilmeisesti huomannut että mulle maistuu ranskalaiset, pari kertaa on nimittäin käynyt niin, että oon pyytänyt eväsleivän mukaan aikaisena aamuna jos oon käynyt reissussa, ja eväsboksista on löytynyt leivän lisäksi ranskikset ja majoneesi... Oh God why!!! Ja sitten taas lounaan jälkkäriksi vedän suklaajädeä tai (joskus) hedelmiä. Herkut on onneksi täällä muuten jäänyt aika minimiin, jos ei lasketa sitä että kävin kerran marketista hakemassa varmaan kahdeksan Twix-patukkaa ja söin ne parissa päivässä. :D En yhtään ihmettele jos näiden syömisten jälkeen tuun Suomeen vähän paisuneena!


Noh, on tässä paljon hyvääkin! Mun suu on tottunut täällä tulisempaan ruokaan, mikä on tosi hyvä niin ei ehkä jatkossa tarvitse kauhistella niitä chilin kuvia ravintolan menussa. Alkoholi on tosiaan jäänyt kokonaan pois ja ruokailuajat kuten päivärytmikin on olleet säännöllisiä. Lisäksi vettä on tullut juotua sellaset kolme litraa päivässä. Mereneläviä oon syönyt täällä myös enemmän kuin koskaan ja niitä jään kyllä kaipaamaan! Voi kyllä mä vaan silti odotan että pääsen taas täyttämään omaa jääkaappia, vallottamaan oman keittiön ja juomaan hanavettä. ♥

Inspiraatiota kesäpukeutumiseen

Ymmärrettyäni luopua ajatuksesta että haluan ja pystyn pakata matkalaukkuuni yli kahden kuukauden ajalle kovin useita eri asukokonaisuuksia, päätin suosiolla ottaa tänne Sri Lankan reissulle mukaan vain pakolliset vaatekappaleet muutamissa eri vaihtoehdoissa. Ihan hyvä niin, sillä tähän mennessä suurin osa mun ajasta on kulunut työ- tai oloasu päällä. Tästä syystä odotankin jo innolla, että pääsen taas ensi kuussa mylläämään sitä omaa ja tuttua vaatekaappia ja muodostamaan kivoja asukokonaisuuksia. Suunnitelmissa ois myös hieman uudistaa vaatekaapin sisältöä.

Mä oon ollut maksimekkojen ja –hameiden ystävä jo pidemmän aikaa, mutta harmikseni en ole tähän päivään mennessä saanut hankittua kuin yhden kappaleen kumpaakin. Havahduin tähän omistamieni maksimekkojen puutteeseen taas täällä Sri Lankassa, nimittäin ulkona liikkuessani herätän paikallisten keskuudessa jo valmiiksi enemmän huomiota kuin haluaisin, joten en missään nimessä halua kulkea lyhythelmaisissa tai muutenkaan paljastavissa vaatteissa.

Sain tällä viikolla yhteydenoton Espritiltä ja päädyin sitä kautta automaattisesti tutkailemaan Espritin verkkokaupan maksimekkovalikoimaa. Musta on ihana kun mekkoja käyttäessä ei tarvitse erikseen miettiä ylä- ja alaosan yhteensopivuutta - heittää vaan mekon päälle ja yhdistää siihen kivat asusteet ja lisäksi viileämmällä ilmalla takin. Vaatekriisin pelastus! 

Te varmaan tiedättekin, että vaikka täällä maailman toisella puolella viihdynkin niin odotan myös kovasti kotiinpaluuta ja kesäpäiviä Suomessa. Siitä inspiroituneena kasasin kahden eri maksimekon ympärille kesäisen rennot asukokonaisuudet, jotka päällä viettäisin mielelläni päivää vaikka Suomenlinnassa tai kaupungilla. 

Kumpi näistä asuista olis sun valinta? :)

Esprit blogi maksimekko asu
Puhelinkuoret täältä // Rannekello täältä // Laukku New Yorker // Maksimekko täältä // Neuletakki täältä // Huulipuna täältä// Sandaalit täältä


Esprit blogi
Farkkutakki täältä // Maksimekko täältä // Huulipuna täältä // Aurinkolasit täältä // Hattu täältä // Sormukset täältä // Sandaalit täältä

Molempien kollaasien mekot, takit sekä kengät ovat Espritin valikoimaa. Suosittelen todellakin kurkkaamaan verkkokauppaan Esprit.fi (klik), jos kaipaatte uusia kesämekkoja tai muita vaatteita! Mä löysin näiden maksimekkojen lisäksi vaikka kuinka monta kivaa vaihtoehtoa. Varsinkin tuo ensimmäisen kollaasin mustavalkoinen neuletakki ois tosi ihana ja käytännöllinen lisä vaatekaappiin. Myös hapsulaukku ja joku hattu on olleet pitkään mun toivelistalla... Yhdet sandaalitkin lähtee tilaukseen kunhan palaan Suomeen! ;)

Minkälaista teidän kesäpukeutuminen on?

Oman ylppäripäivän muistoja

Onko siitä ihan oikeasti jo neljä vuotta, kun painoin valkolakin päähäni ja lukio oli ohi? Aika menee ihan hirveetä vauhtia. Muistan vieläkin kun lukiota aloittaessa ylppärit oli sellainen iso ja pelottava mörkö. Se on jännä miten joitain asioita jännittää niin paljon etukäteen, ja myöhemmin mietittynä ne onkin vaan sellaisia pieniä elämän etappeja. 

Mun ei tarvinnut ostaa edes uutta mekkoa juhlia varten, sillä siskoni Vilman kaapista löytyi tosi ihana ja sopiva vaaleanpunainen mekko. Oli niin siistiä painaa ylppärilakki päähän tuona päivänä. Itse tein vaan sen virheen että ostin vähän liian pienen lakin, joka jätti otsaan hirveän painauman ja aiheutti vähän päänsärkyä. Hehe, kannattaa siis ottaa tarpeeksi iso koko!


Mä olin tuossa ylläolevassa kuvassa lähtenyt niin innolla ulos koululta, että unohdin todistuksen ja stipendit naulakkoon... :D En ookaan blogissa maininnut, mutta olin yksi meidän lukion hengenluoja-stipendin saajista ja sen lisäksi (ja mun suureksi yllätykseksi) mulle oltiin päätetty antaa stipendi menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa. En täysin ymmärrä mistä se tuli, sillä noita stipendejä jaettiin vain se yksi kappale ja en tosiaankaan kirjoittanut mitään L:n papereita. Olin tietysti ihan superiloinen ja otettu tästä kunniasta ja muistan vieläkin, kuinka tärisevin jaloin kävin kirjekuoren noutamassa. Kirjoitin ylppäreissä kuusi ainetta: äidinkieli, terveystieto, englanti, ruotsi, saksa ja espanja, eli aika kielipainotteisesti mentiin!

ylioppilasjuhlatarjoilut ylioppilas kakut kakku juustokakku

Vilma vastasi mun ylppärijuhlien kaikista kakkutarjoiluista. Onnea on ihana sisko, joka on samalla paras leipuri ikinä! Mä oon aina ollut suuri juustokakkujen ystävä, ja toi lime- sekä kahden suklaan juustokakku on mun kaikkien aikojen suosikkeja. Sain esittää toiveita tarjoilujen suhteen, ja noiden juustokakkujen rinnalle valikoitui tuo oikealla oleva vadelma-voikreemikakku. Se on vähän työläämpi valmistaa, mutta ihan taivaallisen hyvää!! 

Meidän suku asuu vähän ympäri Suomea, ja sen takia tällaset juhlatilaisuudet on mun mielestä vieläkin ihanampia, kun pääsee tapaamaan kaikkia pitkästä aikaa. Sukulaisten lisäksi meillä kävi mun kavereita vieraana ja olin vaan niin iloinen ja onnellinen. Tolta päivältä jäi ihanat muistot ja onneksi muistot kulkee mukana aina.

ylioppilas ylioppilasjuhlat shampanja guess rakennekynnet

Toivottavasti kaikilla tänä keväänä valmistuneilla on ollut ihana juhlapäivä!

Love story: How I Met Him

Perjantai 18.4.2014. Vapaapäivä ja hyvä fiilis, illalla vielä bileetkin! Kirsi ja Kirsin kämppis on vuokranneet Espoon Tapiolasta Tiki Bingin tilat juhlistaakseen vuoden kestänyttä kämppäkaveruuttaan. Juhlien teemana on 80-luku. Mä oon tosi huono pukeutumaan mihinkään teemabileisiin, korkeintaan halloweenina ehkä laitan itselleni jotkut kisun korvat ja viikset... Oon ollut Helsingin keskustassa viettämässä vapaapäivää ja hyppään bussiin kohti Tapiolaa. Vähän hävettää etten oo pukeutunut teeman mukaan, mutta pääasia kai on että pääsen paikalle! 

Tiki Bing yllättää mut positiivisesti. Tosi kiva, pieni havaijilaisvaikutteinen tikibaari. Erityisesti tykästyn baaritiskin edessä katosta roikkuviin keinuihin. Moikkaan illan emäntiä ja muita tuttuja. Muutama luokkakaverikin on jo paikalla. Haen juoman ja istun pöytään juttelemaan.

Vajaat kaksi kuukautta ennen tätä päivää päättyi mun parin vuoden pituinen seurustelusuhde. Oon parannellut haavoja ja alkanut antaa ajatuksissa tilaa mahdolliselle uudelle suhteelle, vaikka tiedän vielä olevan liian aikaista. Seison baaritiskillä, kun ulko-ovesta kävelee sisään järkyttävän komea mies. Sanon heti Kirsille painokkaasti, että "tossa on mun unelmien mies!". Luulin sen olevan puoliksi vitsi, mutta tajusinkin samalla hetkellä tarkoittavani sitä. Meinasi oikeasti mennä jalat alta. Yli 190 cm pitkä, ruskettunut, sinisilmäinen, mallikasvoinen tuntematon komistus. Dääm! 

Tipun korkealta Kirsin todetessa, että "Aa, se on kai ton tytön poikaystävä". Hemmetti! Palaan luokkakavereiden luo mutta en voi olla vilkuilematta viereiseen pöytään. Saan jopa katseita takaisin. Mä päätän kuitenkin lähteä jatkamaan iltaa keskustaan tyttökavereiden kanssa. Mun lähtiessä Tiki Bingistä sanon tälle tyypille ainoastaan moikat, siihen se jää. En tiedä nimeä, en tiedä mitään.

Höh, harmi. Päästyäni keskustaan kerron heti ekana kavereilleni, että näin just maailman komeimman miehen, joka ei valitettavasti ollut vapailla markkinoilla.


Maanantai 21.4.2014. Paluu arkeen. Salitreenin jälkeen koulujuttuja läppärillä. Facebookiin kilahtaa joku ihme tökkäys (tökkäileekö joku siellä vieläkin?!). Epäselvä profiilikuva, nimi eikä paikkakuntakaan sano mitään. Missä ees on Ylöjärvi? Tökkään kuitenkin pari kertaa takaisin ja saan yksityisviestin. "Moi! Tunneksää Kirsin vai kui olit siellä bileissä?". Ei voi olla totta, onko tää se tyyppi!!?

Tutustutaan ja jutustellaan somessa aina silloin tällöin, satunnaisesti. Käy ilmi, ettei Henri ole missään vaiheessa ollut varattu, koko juttu oli vain väärinkäsitys. Harmittaa, ettei siellä bileissä tavatessamme juteltu kasvotusten. Nyt nimittäin on pikkuisen hankala saada pelkän chatin välityksellä selville millainen ihminen on kyseessä, kun välimatkan takia ei nähdäkään ollenkaan. Oon kuitenkin tosi otettu, että Henri jälkikäteen selvitti kuka mä oon ja otti yhteyttä!

Itsenäisyyspäivänä 2014 taas viestitellään, kun Henri on Stadissa käymässä kavereiden kanssa. Ei saada sovittua treffejä, koska mulla on menoa ja yötöitä. Buu. Silloin kuitenkin päätetään, että pian on oikeasti pakko nähdä, ja sovitaan tapaavamme tammikuun lopulla.

Tammikuun 2015 viimeisenä viikonloppuna matkustin Tampereelle. Ihastuin, rakastuin ja tässä sitä ollaan. Ensimmäisestä näkemisestä kului tosiaan melkein yhdeksän kuukautta ennen tätä "oikeaa tapaamista", mikä oli pelkästään hyvä sillä näin mulla ei tullut hypättyä uuteen suhteeseen liian nopeasti aiemman eron jäljiltä. Kaikki meni siis just niin kuin oli tarkoituskin!

Sellainen oli meidän tarina. Seitsemän kuukauden kaukosuhteessa elelyn jälkeen Henri sai opiskelupaikan Helsingistä ja päästiin muuttamaan yhteen. Jos kiinnostaa, niin mun kirjoittaman postauksen kaukosuhteesta voi käydä lukemassa täältä Nyt tosin kaukosuhde jatkuu taas hetkellisesti mun ollessa täällä Sri Lankassa. No, puoliväli häämöttää ja kohta mä jo tuun kotiin!


xx